”Yleisö kuunteli 45 minuuttia hievahtamatta. Tällaista ei ole ennen tapahtunut.” Kirjoitan menevää jännitystä aikuisille ja nuorille.

---

Tiesin jo lapsena, ensimmäisen Tähtien Sota -elokuvan nähtyäni, haluavani kertoa tarinoita elääkseni. Kirjoitin ensimmäisen novellini tokaluokkalaisena, ja kiikutin sen intoa puhkuen opettajalle. Novellin nimi oli Tähtien sota, ja siinä oli pelkkiä efektiääniä. Pum. Zap. Räisk. Ja niin edelleen. Opettajani, rauha hänen sielulleen, kuitenkin kannusti minua eteenpäin ja ehdotti että kokeilisin useamman sanan lauseita. Lauseet pitenivät, sivut lisääntyivät. Pikkuhiljaa opin formuloimaan ajatuksiani paperille.

Samaa olen halunnut tehdä kouluissa ja kirjastoissa: kannustaa. Olen sitä mieltä, että kannustaa ei voi liikaa. Olen vieraillut kymmenissä kouluissa ja kirjastoissa luennoimassa ja vetämässä työpajoja. Teen sitä hommaa edelleen. Ehkä mieleenpainuvin hetki oli, kun ujo 10 v. poika sanoi kirja kädessään, että tämä sinun kirja oli ensimmäinen kirja, jonka hän oli lukenut loppuun asti. Siitä tuli hyvä fiilis. Olen kirjoittanut nuortenkirjoja vuodesta 2004 asti, ja kaikkiaan nuortenkirjojani on lainattu kirjastosta kymmeniä tuhansia kertoja.

Kun aloin kirjoittaa aikuisille, aiheiksi valikoituivat rakkaus, elämä, kuolema ja rock’n’roll. Eivät välttämättä tässä järjestyksessä. Mikä kaikille kirjoilleni on yhteistä? Jännitys, ehdottomasti. Sitä pitää olla, jos haluaa pitää lukijan koukussa. Ehkä muita tunnusomaisia piirteitä ovat elokuvamainen ote, hurtti huumori ja “salakavala syvällisyys”. Toivon että Halmeet viihdyttävät ja imevät mukaansa, mutta pysäyttävät lukijan myös ajattelemaan samastuttavilla, herkillä hahmoilla. Jotta hahmoista tulee rakastettavia, heidän täytyy olla epätäydellisiä. Aitoja ihmisiä iloineen, suruineen ja pelkoineen, haaveineen, hyveineen ja paheineen.

Lintukoto-dekkarini avasi Björn Sten -sarjan, joka jatkuu ainakin kolmen osan verran. Kirjoitan lisäksi novelleja, lehtijuttuja, kolumneja ja käsikirjoituksia. Mainoksia olen tehnyt työkseni 25 vuotta. Mainosalalta ei varsinaisesti jäädä eläkkeelle. Hulluja ideoita haluan keksiä niin kauan kuin päässä jotain liikkuu.

Suosikkisitaattini on peräisin Pablo Picassolta, ja se kuvaa minusta osuvasti mielikuvituksen voimaa. Tajuntasi on omasi, eikä sitä voi kukaan muu omistaa: “Kaikki minkä voit kuvitella, on totta”